Ulkona on melkein viisi astetta pakkasta. Koeviikon viimeinen koe tehty ja kävelen yhdeksän kilometriä kotiin, koska tiet ovat liian liukkaita ajaa. Kotona mä keitän pannullisen vihreää teetä, puen superison hupparin ja kääriydyn peittoon, jossa lojunkin seuraavat kaksi tuntia selaillen blogeja ja juoden kuumaa teetä. Voisiko päivä enää täydellisemmäksi muuttua...?
Kyllä voi. Mä nimittäin olen saavuttanut 48 eli saan taas uuden rastin. Järkytyin aamulla, paino oli noussut 200 grammaa, aamupaino oli 48,1 kg. Se oli kuitenkin vain siitä, että mahassa olivat vielä edellisen päivän ruuat ja juomat. Kävin kahdelta uudestaan vaa'alla ja toiveeni kävi toteen: 47,8 kg. Nyt olen tasan tarkkaan siinä, mihin jäin viime kesänä. Mutta tällä kertaa mä en aio lopettaa tähän, vaan mä jatkan, saavutan tavoitteeni.
Olen tänään syönyt n. 200 kcal, joka koostuu kiivistä, kolmesta mandariinista ja kauhallisesta sienikastiketta. Makaronia olisi ollut kastikkeen kanssa, mutta kun ketään ei ollut kotona... Mitä sitä turhaan vetää jotain kaloripommia, jos voi olla ilmankin? Vaikka ajattelin kyllä toissapäivänä, että syön joka päivä vähintään 300 kcal. Mutta kun ruokaa ei vaan tee mieli, niin onhan siitä kaikki ilo otettava irti. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti