sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Läskimpi minä















Läski, läskimpi, minä.
Tarvitseeko muuta edes sanoa?
Painoa en tiedä, en uskalla käydä vaa'alla.
Ajantaju on täysin kadonnut.
En edes tiedä mikä päivä tänään on.
Tuntuu turhalta tehdä mitään.
Haluan vain niin kovasti olla pieni ja laiha.
Mutta pilaan kaiken koko ajan.

torstai 11. joulukuuta 2014

Liikaa elämää



















Olo on ollut viime aikoina rumempi kuin koskaan. Paino edelleen viidessäkymmenessä, koska syön liikaa. Omistan liikaa muuta elämää. En halua tehdä mitään muuta kuin laihduttaa. Univelkaa vaikka kuinka, meinaan nukahtaa tunneille. Väsyneenä en jaksa vastustaa mielitekoja ja syön. Tänäänkin olin jo kymmeneltä menossa nukkumaan, mutta pääsin sänkyyn vasta nyt, puoliltaöin. Sisko tarvitsi apua kemiankokeeseen lukemisessa, tottakai autan toista. Voisin vain nukkua kaikki päivät, niin ehkä laihtuisin. Jos yritän keskittyä väsyneenä, syön. Miksi? Läski.

En halua tehdä läksyjä. En halua tavata ihmisiä. En halua syödä.
Haluaisin istua ensin kuusi tuntia koulussa, sitten lukea kuusi tuntia kirjaa sängyssä ja lopuksi nukkua pitkät yöunet. En söisi koskaan, ei minun tarvitsisi. Pian olisin pieni ja laiha, siro jääprinsessa, läpikuultava ja särkyvä. Sellainen olisi minun täydellinen elämäni.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Loppuunpalanut



















Olin tämän jakson alussa ihan positiivinen ja ajattelin, että nyt on helpompaa ja voi rentoutua ja hengähtää. Painokin on ollut laskussa, sehän on nykyään se, mikä mun elämää suurimmaksi osaksi määrittää. Koulu on ollut se toinen.

Nyt mä en tiedä. Tää ilta on vaan ollut pelkkää sekasotkua. Vaikka mulla on ollut aikaa vaikka kuinka paljon, en ole saanut läksyjä tehtyä ja kun olen koittanut, stressisyöminen on puuttunut peliin. Ärsyttää, vituttaa, olen pettynyt itseeni. Hävettää sanoa, mutta oksensin taas, lähes vuoden tauon jälkeen. Ei voi muuta sanoa kun että tätä itseensä pettymystä ei voi edes sanoin kuvailla.

Yleisestikin menee jotenkin paskemmin. En jaksa enää koulua. Olen aina ollut hyvä koulussa ja motivoitunut, nyt en jaksa edes lukea sanakokeisiin tai tehdä läksyjä. Aamulla en jaksaisi herätä ja koulussa odotan vain sen loppumista. Odotan että pääsen kotiin, jossa en kuitenkaan tee mitään. Ennen oli aina jotain odottamista. Odotin kavereiden näkemistä, odotin kivoja tunteja, odotin, että saan osoittaa pärjäämiseni koulussa. Nyt tuntuu että olen ihan paska, vaikken edes ole.

Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä musta tuntuu, että olen ruma. Siis oikeasti ruma, en vaan läski tai pulleaposkinen. Musta tuntuu, että näytän tylsältä, vaikka tykkään tyylistäni ja hiuksenikin ovat ihan ok. Olen aina ajatellut olevani ihan kivan näköinen, jopa suht nätti. Nyt katsoin yksi päivä itseäni peilistä ja ajattelin vain, että helvetti mä olen ruma. Vaikken edes ole.

Tähän liittyen, olen koko syksyn miettinyt hiusteni värjäämistä. Ne ovat nyt luonnonvaaleat, eli sellaiset hyvin vaaleanrusehtavat. Haluaisin ehkä aivan vaaleat hiukset. Pelkään vain, että blondaaminen tappaa ne vähäisetkin ohuet hiukset mitä mulla on. (Mulla on siis luonnostaan tosi heikko ja ohut hiuslaatu...)

Toivottavasti tää paska olo on jotain ohimenevää. Äiti sanoi mulle joskus, että jos koittaa olla liian täydellinen, polttaa itsensä loppuun. Tänä syksynä se on useita kertoja sanonut, että mun ei pitäisi ottaa koulua niin vakavasti. Mä luulen, että se on oikeassa. Mä olen polttanut itseni loppuun. Tarvitsen tauon elämästä.

Tuntuu, ettei mulla ole mitään syytä valittaa, koska kaikki on periaatteessa hyvin. Niin monella on asiat huonommin, mä olen niihin nähden etuoikeutettu. Jos joku kysyy että mitä mulle kuuluu, vastaan että hyvää. Mulle kuuluu hyvää hetkittäin. Mun päivät on yleensä ihan hyviä. Hyvä on se päällimmäisin tunne. Kuitenkin tää paska on jossain siellä sisällä, enkä oikein osaa pukea sitä sanoiksi.

Anteeksi jos tää postaus on tosi sekava tai vammanen, huomenna varmaan kadun tän julkaisemista. Oli silti pakko päästä kertomaan nää asiat, että saan ne pois mun sisältä. Sitä vartenhan tää blogi mulla on.

Haluaisin vain unohtaa kaiken paskan hetkeksi ja irrota toiseen todellisuuteen. Rakastan lukemista ja luin pitkästä aikaa viime viikolla kirjan. Lukiessa unohdan tän maailman ja olen hetken aikaa onnellinen. Huomenna menen taas kirjastoon ja lainaan pakoreittejä toisiin maailmoihin.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Skippailua














Paino jatkaa laskua, hitaasti mutta varmasti
Tänä aamuna 50,0 kg.

Pelkään sen nousevan huomiseksi, koska oltiin vierailla syömässä.
Ei hajuakaan paljonko kaloreita niissä ruuissa oli, mutta onnistuin skippaamaan lihan, perunan ja kastikkeen. Söin siis maa-artisokkakeittoa (alkuruoka), salaattia, parsakaalia, punajuurta, uunivihanneksia ja palan jäätelöä. Sen lisäksi mukillinen glögiä ja kaksi lasillista mustaherukkamehua. Kotona olen syönyt aamulla ruisleivän ja illalla näkkärin. Kuulostaa niin paljolta...

Mun on pakko laihtua, pakkopakkopakko.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Ensimmäinen kalenteriluukku



















Rakastan joulua. Siinä on joku käsittämätön juttu, joka saa vuosi vuoden jälkeen aina vaan hymyilemään ja innostumaan. Olen siivonnut huoneeni ja laittanut ikkunaan jouluvalot, olen suunnitellut joululahjoja ja tehnyt toivelistan, polttanut kynttilöitä... Ja tänään sain vihdoin aukaista kalenterin ensimmäisen luukun!

Koulussakin on nyt helpompaa. Viime jakso nimittäin oli pelkkää helvettiä, koska olin kunnianhimossa ottanut kahdeksan lukuainetta... No, niistä selvittiin, väsyneenä ja loppuunpalaneena, mutta kuitenkin. Olen luvannut itselleni ottaa nyt rennommin ja keskittyä muihinkin asioihin kuin vain kouluun. Joululomalla aion lukea paljon kirjoja, katsoa leffoja, ulkoilla, nukkua ja ennen kaikkea rentoutua. Ja tottakai laihtua, mitäpä muutakaan.

Paino ollut aamuisin 50,6 kg, nyt se oli sen verran illalla. Nelosella alkavaa lukua odotellessa...

perjantai 28. marraskuuta 2014

Paluu















Tää on niin outoa.
Olen ollut taas poissa yli kaksi kuukautta.
Viimeiset kaksi viikkoa olen ajatellut vain laihduttamista, katsonut thinspoa ja lukenut blogeja.
Minun piti palata, kun olen 49 kiloa.
Nyt kuitenkin päädyin kirjoittamaan tänne vähän "ennenaikaisesti", joten näillä mennään.
Paino viimeiset kaksi päivää jumittanut 51,1 kg.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Onnistuminen



















Aamupaino 51,1 kg. -600 g illasta. Olen niin tyytyväinen!
Olen syönyt n. 500 kcal. Toivottavasti paino jatkaa laskua, vaikka kaloreita tuli enemmän kuin mihin pyrin... Vaikka eihän viisisataa ole paljon, mutta silti.

Nyt muistan taas, miten hyvältä tuntuu huomata painon pudonneen. Tämä on se mun juttu, näin aion jatkaa.

Mielessäni on pyörinyt pieni haave siitä, että yltäisin jo tämän viikon puolella alle viidenkymmenen... Se voi olla liikaa tavoiteltu, mutta se nähdään sitten.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Päätös















Päätin viimeinkin, että haluan laihtua.
Tai olenhan ollut nyt sillä kannalla koko ajan, mutta nyt olen aivan varma siitä, että haluan olla pieni, enintään 43-kiloinen ja saada käteni yltämään toisiinsa reiden ympäri. Se on nyt se, mitä haluan eniten.

Olen syönyt tänään vajaan desin perunamuusia, vähän porkkanaraastetta ja monta omenaa, yhteensä n. 250 kcal. Iltapaino oli 51,7 kiloa, toivon sen laskevan huomiseksi vähintään 200 grammaa... toivottavasti enemmän.

Koitan tämän viikon kituutella mahdollisimman minimikaloreilla, koska viikonloppuna siskon syntymäpäivä. Silloin saisin syödä vähän kakkua tai jotain, mitä on tarjolla. Siihen asti ei herkkuja ja kalorit mahdollisimman alhaisina.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Ruokaa


















Sukulaisen 70-vuotisjuhlat ja paljonpaljonpaljon ruokaa.
Mutta minä en ahminut.
Kaloreita tuli kalorilaskurin mukaan n. 600
Huonomminkin olisi voinut mennä.

Kylmä ruoka:
-puoli lautasellista vihreää salaattia
-pala kotijuustoa
-pala lohta
-muutama viinirypäle
-lusikallinen kanasalaattia

Lämmin ruoka:
-puoli lautasellista vihreää salaattia
-kolme lihapalaa
-vähän juustokuorrutettua kukkakaalia, josta kaavin juustot pois

Jälkiruoka:
-pieni pala täytekakkua, josta en syönyt kermavaahtoa

Juomat:
-alkumalja pommacia
-kaksi lasia vettä
-puoli lasia mehua

Katselin muiden täyteen ahdettuja lautasia ja kuinka he hakivat vielä lisää, vaikka sanoivat olevansa aivan täynnä. Miksi pitäisi aina syödä itsensä ähkyyn? Miksei ihmsille riitä se, että he saavat syödä hyvää ruokaa sen verran kun on tarpeen?

Loppuillasta en syönyt muuta ja olen jo menossa nukkumaan, koska huomenna aikainen herätys. Ainiin, aamupaino on edelleen sama 51,5 kg.

torstai 4. syyskuuta 2014

Syömishimo ja koulustressi















En ole käynyt pariin päivään vaa'alla, koska ne ihanat päivät, jolloin maha turpoaa ja koko ajan ahdistaa ja kauhea himo syödä...

Olen parin päivän ajan myös syönyt vähän aikaisempaa enemmän. (hyi läski)
Tänä iltana iski kauhea himo ja meinasin ottaa jäätelön tai leivän tai jogurttia tai ihan mitä vaan ruokaa. Onneksi sain pidettyä itseni kurissa ja tyydyin näkkäriin ilman voita. Muuten olenkin syönyt aivan liikaa.

Koulu stressaa, kuten aina. Äidinkielestä analyysi, projekti ja kirjan lukeminen, ruotsista kirjoitelma ja suullinen esitys ja sekä uskonnosta että yhteiskuntaopista esitelmä. Sen lisäksi kielten sanakokeet ja verbitestit ja matikan ja fysiikan läksyt... ah ihanuutta.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Pihlajanmarjat















Näin, kuinka ilta-aurinko värjäsi puiden latvat punertaviksi
Ja kuinka taivas muuttui hiljalleen vaaleanpunaisesta tummansiniseksi
Kuinka koivun lehdet putoilivat maahan
Ja pihlajanmarjat kirkuivat punaisina

Kuinka rakastankaan syksyä

Syömiset:
10.45 pieni määrä spagettia ja ketsuppia, salaattia
17.15 pieni annos riisiä, kalaa ja parsakaalia
20.45 omena

Aamupaino 51,6 liikaa

Väsyttää

maanantai 1. syyskuuta 2014

Kympin tyttö


















Sain tänään ison taakan pois harteilta.

Oli viimein uusintakoepäivä, ja minulla oli vielä suorittamatta pitkän matikan viidennen kurssin koe. Olin keväällä kokeessa ollut niin stressaantunut ja ahdistunut, etten pystynyt keskittymään ja lähdin kokeesta vain yhden tehtävän tehneenä.

Olin eilen ja tänään todella ahdistunut uusinnan takia, koska minusta tuntui, etten osannut mitään ja saisin hylätyn koko kurssista. Ja vaikka se voi jollekin kuulostaa pikkujutulta niin kyllä, minulle se olisi maailmanloppu. Jo se, että jouduin uusintakokeeseen ja koko kesän Wilmassa luki MAA5 kohdalla 4, oli minulle todella häpeällinen asia. Minunhan täytyisi olla täydellinen, saada vain ysejä ja kymppejä.
Joskus inhoan perfektionististä luonnettani.

Vaikka onhan siitä paljon hyötyäkin. Sen takia olen lukenut matikkaa koko viime viikon ja vaikka se johtikin ahdistukseen ja itkukohtaukseen, niin sen takia koe meni hyvin, ainakin omasta mielestäni.

Nyt odotan vain kärsimättömänä ja parasta toivoen koetta takaisin.

Syömiset:
10.45 pieni lautasellinen kinkkukiusausta, salaattia
17.30 peruna ja pala kalaa, tomaattia
18.30 omena
+paljon vettä

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kylmä

















En voinut käydä aamulla vaa'alla, joten painosta en tiedä.
Olen juonut vettä ja omenamehua yhteensä ainakin kaksi litraa.
Ruuasta on tullut ehkä n. 300-400 kcal (en niin laskenut).

Syksy tulee, ulkona on kylmä ja lehdet tippuvat.
Kaivoin syystakin esiin.
Siivosin vaatekaapin.
Luin matikkaa.

lauantai 30. elokuuta 2014

Kohti keveyttä


















On niin hyvä olo.
Tai no, väsyttää ja on kylmä ja nuha.
Mutta niin onnistunut olo.
Olen syönyt n. 350 kcal.
Vähemmän kuin yksikään päivä viimeisen puolen vuoden aikana.
Toivon, että huomenaamulla vaaka näyttää pienempää lukua.
En kestä olla näin iso.

perjantai 29. elokuuta 2014

Ahdistaa













Vaikka lupasin itselleni, etten käy vaa'alla, kävin kuitenkin.
Vaikka sanoin, ettei muka isot luvut haittaa, ne haittaavat kuitenkin.

Haluan vain olla pieni ja laiha.

maanantai 25. elokuuta 2014

Ruokarytmi


















Tällä hetkellä en laihduta syömällä minimimääriä.
En myöskään laske kaloreita.
En tuijota itseäni peilistä tuntikausia.
En odota radikaalia muutosta kropassani.
En käy vaa'alla.
En tiedä edes suunnilleen kuinka paljon painan.

Se ei koskaan toiminut minulla.

Tällä hetkellä laihdutan näin:
Ruokarytmini on aina ollut iltapainotteinen, joten käänsin sen päinvastaiseksi, eli syön
-aamupalan n. 7.30-8.30 (yleensä leipä ja lasi maitoa)
-koululounaan n. 11 (normaali määrä ruokaa ja lasi maitoa)
-päivällisen kotona n. 16-17 (normaali määrä ruokaa ja lasi maitoa)
Kuudesta eteenpäin en syö mitään, juon vain vettä.

Tajusin, että jos en syö aamulla mitään, minulla on illalla niin paha energiavaje, että alan ahmia. Aamuisin tai päivisin minulla ei koskaan ole nälkä, eikä siis vaaraa ahmia. Jos siis syön päivällä tavallisesti, illalla on helpompi pitää itsensä kurissa.
Näin järkeilin ja nyt koitan tätä.

Toivon todella, että tämä toimii.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Täällä taas


















Moi.

En tiedä miten aloittaisin.
Olen ollut poissa kauan, liian kauan.
Lähes kahdeksan kuukautta.
Parannuin. Kai.
Lihoin.
Aloin taas laihduttamaan koulun alussa, mutta terveellisesti.
Vaikka en edes tiedä, mitä terveellisesti laihduttaminen on.
Jos on ylipainoinen, laihduttaminen on normaalia, jopa suotavaa.
Jos on normaalipainoinen, laihduttaminen on kaikkien mielestä hirveä ongelma.
Eli en siis tiedä, laihdutanko nyt terveellisesti vai epäterveellisesti vai mitä

Ajattelin, että minulla ei enää ole syömishäiriötä. En ajatellut sitä vielä silloinkaan, kun aloin laihduttamaan. Kunnes aloin taas haluta luista vartaloa. Kuunnes aloin taas jostain syystä katsomaan thinspoa. Ja olen siihen taas ihan koukussa.

En tiedä mihin tämä tällä kertaa johtaa. Mutta se nähdään sitten.
Haluan kuitenkin jatkaa tätä blogia.
Siten voin kertoa tästä edes jollekin, eikä minun tarvitse kantaa tätä kaikkea yksin sisälläni. Kenellekään muulle en voi kertoa.

Siinä se nyt sitten oli. Eli siis täällä taas.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Ei jaksa















Aamupaino 49,1 kg ja suuhun mennyt n. 350 kcal.

Pää lyö tyhjää. En ole tänään tehnyt melkein mitään muuta kuin maannut sängyssä tabin kanssa. Tai no, lenkitin koirat. Siinä se. Kauppaankin pitäisi jaksaa raahautua ennen koulun alkua. Ja kavereita pitäisi tavata. Mitä jos ei jaksa lähteä kotoa?

torstai 2. tammikuuta 2014

Uudenvuodenlupauksia













Ainoa positiivinen asia, jonka voin nyt keksiä, on etten ole sentään pompannut 53 kiloon niinkuin viime keväänä laihdutuksen alkupuolella. Paino pyörii noin 50 kilossa, koska joulu ja uusivuosi... Nyt aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä näin uuden vuoden kunniaksi.

Aloitin eilen 100-päiväisen herkkulakon, johon kuuluu
-karkki
-sipsi
-limu
-suklaa
-kaakao
-leivokset
-keksit
-kakut
-pizza
-ranskalaiset
-hampurilaiset
-alkoholi
-kaikki mikä sisältää paljon sokeria

Herkkulakko kestää siis 100 päivää, eli 1.1.-10.4.2014.

Merkitsen myös kalenteriin, mitkä päivät ovat onnistuneita ja mitkä eivät. Onnistumisen raja on noin 1000 kcal, mutta vaihtelee sen mukaan, mitä olen syönyt, kuinka paljon. Ahmiminen tarkoittaa tietysti epäonnistunutta päivää, vaikka kalorit olisivatkin jääneet 1000 alapuolelle.

Uudenvuodenlupaukseni: Ensi kesänä olen pieni.

ps. tänään n. 300 kcal