Loppuunpalanut

Olin tämän jakson alussa ihan positiivinen ja ajattelin, että nyt on helpompaa ja voi rentoutua ja hengähtää. Painokin on ollut laskussa, sehän on nykyään se, mikä mun elämää suurimmaksi osaksi määrittää. Koulu on ollut se toinen.

Nyt mä en tiedä. Tää ilta on vaan ollut pelkkää sekasotkua. Vaikka mulla on ollut aikaa vaikka kuinka paljon, en ole saanut läksyjä tehtyä ja kun olen koittanut, stressisyöminen on puuttunut peliin. Ärsyttää, vituttaa, olen pettynyt itseeni. Hävettää sanoa, mutta oksensin taas, lähes vuoden tauon jälkeen. Ei voi muuta sanoa kun että tätä itseensä pettymystä ei voi edes sanoin kuvailla.

Yleisestikin menee jotenkin paskemmin. En jaksa enää koulua. Olen aina ollut hyvä koulussa ja motivoitunut, nyt en jaksa edes lukea sanakokeisiin tai tehdä läksyjä. Aamulla en jaksaisi herätä ja koulussa odotan vain sen loppumista. Odotan että pääsen kotiin, jossa en kuitenkaan tee mitään. Ennen oli aina jotain odottamista. Odotin kavereiden näkemistä, odotin kivoja tunteja, odotin, että saan osoittaa pärjäämiseni koulussa. Nyt tuntuu että olen ihan paska, vaikken edes ole.

Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä musta tuntuu, että olen ruma. Siis oikeasti ruma, en vaan läski tai pulleaposkinen. Musta tuntuu, että näytän tylsältä, vaikka tykkään tyylistäni ja hiuksenikin ovat ihan ok. Olen aina ajatellut olevani ihan kivan näköinen, jopa suht nätti. Nyt katsoin yksi päivä itseäni peilistä ja ajattelin vain, että helvetti mä olen ruma. Vaikken edes ole.

Tähän liittyen, olen koko syksyn miettinyt hiusteni värjäämistä. Ne ovat nyt luonnonvaaleat, eli sellaiset hyvin vaaleanrusehtavat. Haluaisin ehkä aivan vaaleat hiukset. Pelkään vain, että blondaaminen tappaa ne vähäisetkin ohuet hiukset mitä mulla on. (Mulla on siis luonnostaan tosi heikko ja ohut hiuslaatu...)

Toivottavasti tää paska olo on jotain ohimenevää. Äiti sanoi mulle joskus, että jos koittaa olla liian täydellinen, polttaa itsensä loppuun. Tänä syksynä se on useita kertoja sanonut, että mun ei pitäisi ottaa koulua niin vakavasti. Mä luulen, että se on oikeassa. Mä olen polttanut itseni loppuun. Tarvitsen tauon elämästä.

Tuntuu, ettei mulla ole mitään syytä valittaa, koska kaikki on periaatteessa hyvin. Niin monella on asiat huonommin, mä olen niihin nähden etuoikeutettu. Jos joku kysyy että mitä mulle kuuluu, vastaan että hyvää. Mulle kuuluu hyvää hetkittäin. Mun päivät on yleensä ihan hyviä. Hyvä on se päällimmäisin tunne. Kuitenkin tää paska on jossain siellä sisällä, enkä oikein osaa pukea sitä sanoiksi.

Anteeksi jos tää postaus on tosi sekava tai vammanen, huomenna varmaan kadun tän julkaisemista. Oli silti pakko päästä kertomaan nää asiat, että saan ne pois mun sisältä. Sitä vartenhan tää blogi mulla on.

Haluaisin vain unohtaa kaiken paskan hetkeksi ja irrota toiseen todellisuuteen. Rakastan lukemista ja luin pitkästä aikaa viime viikolla kirjan. Lukiessa unohdan tän maailman ja olen hetken aikaa onnellinen. Huomenna menen taas kirjastoon ja lainaan pakoreittejä toisiin maailmoihin.

Ensimmäinen kalenteriluukku

Rakastan joulua. Siinä on joku käsittämätön juttu, joka saa vuosi vuoden jälkeen aina vaan hymyilemään ja innostumaan. Olen siivonnut huoneeni ja laittanut ikkunaan jouluvalot, olen suunnitellut joululahjoja ja tehnyt toivelistan, polttanut kynttilöitä... Ja tänään sain vihdoin aukaista kalenterin ensimmäisen luukun!

Koulussakin on nyt helpompaa. Viime jakso nimittäin oli pelkkää helvettiä, koska olin kunnianhimossa ottanut kahdeksan lukuainetta... No, niistä selvittiin, väsyneenä ja loppuunpalaneena, mutta kuitenkin. Olen luvannut itselleni ottaa nyt rennommin ja keskittyä muihinkin asioihin kuin vain kouluun. Joululomalla aion lukea paljon kirjoja, katsoa leffoja, ulkoilla, nukkua ja ennen kaikkea rentoutua. Ja tottakai laihtua, mitäpä muutakaan.

Paino ollut aamuisin 50,6 kg, nyt se oli sen verran illalla. Nelosella alkavaa lukua odotellessa...

Kympin tyttö

Sain tänään ison taakan pois harteilta.

Oli viimein uusintakoepäivä, ja minulla oli vielä suorittamatta pitkän matikan viidennen kurssin koe. Olin keväällä kokeessa ollut niin stressaantunut ja ahdistunut, etten pystynyt keskittymään ja lähdin kokeesta vain yhden tehtävän tehneenä.

Olin eilen ja tänään todella ahdistunut uusinnan takia, koska minusta tuntui, etten osannut mitään ja saisin hylätyn koko kurssista. Ja vaikka se voi jollekin kuulostaa pikkujutulta niin kyllä, minulle se olisi maailmanloppu. Jo se, että jouduin uusintakokeeseen ja koko kesän Wilmassa luki MAA5 kohdalla 4, oli minulle todella häpeällinen asia. Minunhan täytyisi olla täydellinen, saada vain ysejä ja kymppejä.
Joskus inhoan perfektionististä luonnettani.

Vaikka onhan siitä paljon hyötyäkin. Sen takia olen lukenut matikkaa koko viime viikon ja vaikka se johtikin ahdistukseen ja itkukohtaukseen, niin sen takia koe meni hyvin, ainakin omasta mielestäni.

Nyt odotan vain kärsimättömänä ja parasta toivoen koetta takaisin.

Syömiset:
10.45 pieni lautasellinen kinkkukiusausta, salaattia
17.30 peruna ja pala kalaa, tomaattia
18.30 omena
+paljon vettä

Laittilimua

Aamupaino 47,9 kg. Voisin laittaa jo uuden rastin, mutta haluan varmistua, että paino myös pysyy 48 alla. Päätin pitää tänään vähän "enempikalorisen" päivän, etten mene ihan säästöliekille. Kaloreita tulikin se tavoite, n. 600. Suuhun on tänään mennyt 6 kiiviä (~200 kcal), vähän pähkinöitä (~100 kcal), kuivaa ruisleipää ilman voita (150 kcal), sienimunakasta (~150 kcal), teetä 4 dl, cola lightia 5 dl ja vettä n. 6 dl.

Pelottaa vähän, että paino nousee huomiseksi. Vaikka ei sen nyt 600 kalorilla pitäisi mihinkään nousta, mutta jos... Uskon silti, että tää oli ihan hyvä juttu syödä yhtenä päivänä vähän enemmän. Oon kuitenkin juonut ton 1,5 l, joten aineenvaihdunnan pitäisi olla vähän nopeampaa...?

En yleensä tykkää juoda mitään limuja (tai tykkäsin kyllä ennen...), koska joko niissä on kaloreita tai hirveät määrät lisäaineita. Juomista en halua yhtään ylimääräisiä kaloreita, enkä siksi juo yleensä muuta kuin vettä ja teetä. Mua vierastuttaa kaikennäköiset makeutus- ja säilöntäaineet, enkä tykkää siksi light- tai zerojuomista. Limuissa on myös tosi paljon happoja, joten hampaatkin (joista olen tosi tarkka, kiitos perfektionismin) menevät pilalle. Nyt olin kuitenkin saanut ilmaiseksi puolen litran pullon Freeway Cola lightia, joten ajattelin tehdä poikkeuksen ja juoda sen. Ei se kyllä mitään kovin hyvää ollut, mutta ainakin aineenvaihdunta nopeutuu, jos ei muuta.

Pakko onnistua

-500 g eilisestä, eli paino tänä aamuna 48,1 kg. Olen koko päivän vain lukenut psykologiaa ja matikkaa, koska ensi viikolla koeviikon vikat kokeet. Mun on pakko onnistua, koska toi on mun viimenen psykologian kurssi koko lukiossa ja haluan siitä hyvän numeron. Matikassa uskon pärjääväni, mutta pelkään, että en osaa mitään kuitenkaan... Pitkän matikan aion myös kirjoittaa, joten mun on pakko oppia noi asiat täydellisesti. Keskiviikkona onneksi vapaapäivä ja torstaina alkaa uusi jakso.

Tänään on mennyt muuten ihan hyvin. Kalorit pyörivät siinä 350 paikkeilla. Olen syönyt pienen annoksen perunamuusia (100 kcal) ja karjalanpaistia ilman lihaa (50 kcal) ja siskon leipomaa suklaakakkua palan (200 kcal).

Huomaan taas sen, kuinka ruokaa ei enää tee edes mieli, kun on tottunut syömään sen verran vähäisesti. Välillä on pakko pakottaa itsensä syömään, vaikkei haluaisi. Mä en usko, että paastoaminen kannattaa pitkällä aikavälillä, koska se usein johtaa ahmimiseen ja saa vain elimistön säästöliekille. Söin kerran viikon ajan joka päivä enintään 200 kcal. Paino tippui kahtena ekana päivänä, mutta jumittui sitten paikoilleen loppuviikoksi ja sai aikaan ahmimiskohtauksen. Mulle sopii paremmin sellainen vaihteleva, 300-600 kcal ruokavalio. Sillä paino on tippunut parhaiten.