Pihlajanmarjat

Näin, kuinka ilta-aurinko värjäsi puiden latvat punertaviksi
Ja kuinka taivas muuttui hiljalleen vaaleanpunaisesta tummansiniseksi
Kuinka koivun lehdet putoilivat maahan
Ja pihlajanmarjat kirkuivat punaisina

Kuinka rakastankaan syksyä

Syömiset:
10.45 pieni määrä spagettia ja ketsuppia, salaattia
17.15 pieni annos riisiä, kalaa ja parsakaalia
20.45 omena

Aamupaino 51,6 liikaa

Väsyttää

Kympin tyttö

Sain tänään ison taakan pois harteilta.

Oli viimein uusintakoepäivä, ja minulla oli vielä suorittamatta pitkän matikan viidennen kurssin koe. Olin keväällä kokeessa ollut niin stressaantunut ja ahdistunut, etten pystynyt keskittymään ja lähdin kokeesta vain yhden tehtävän tehneenä.

Olin eilen ja tänään todella ahdistunut uusinnan takia, koska minusta tuntui, etten osannut mitään ja saisin hylätyn koko kurssista. Ja vaikka se voi jollekin kuulostaa pikkujutulta niin kyllä, minulle se olisi maailmanloppu. Jo se, että jouduin uusintakokeeseen ja koko kesän Wilmassa luki MAA5 kohdalla 4, oli minulle todella häpeällinen asia. Minunhan täytyisi olla täydellinen, saada vain ysejä ja kymppejä.
Joskus inhoan perfektionististä luonnettani.

Vaikka onhan siitä paljon hyötyäkin. Sen takia olen lukenut matikkaa koko viime viikon ja vaikka se johtikin ahdistukseen ja itkukohtaukseen, niin sen takia koe meni hyvin, ainakin omasta mielestäni.

Nyt odotan vain kärsimättömänä ja parasta toivoen koetta takaisin.

Syömiset:
10.45 pieni lautasellinen kinkkukiusausta, salaattia
17.30 peruna ja pala kalaa, tomaattia
18.30 omena
+paljon vettä

Kylmä

En voinut käydä aamulla vaa'alla, joten painosta en tiedä.
Olen juonut vettä ja omenamehua yhteensä ainakin kaksi litraa.
Ruuasta on tullut ehkä n. 300-400 kcal (en niin laskenut).

Syksy tulee, ulkona on kylmä ja lehdet tippuvat.
Kaivoin syystakin esiin.
Siivosin vaatekaapin.
Luin matikkaa.

Kohti keveyttä

On niin hyvä olo.
Tai no, väsyttää ja on kylmä ja nuha.
Mutta niin onnistunut olo.
Olen syönyt n. 350 kcal.
Vähemmän kuin yksikään päivä viimeisen puolen vuoden aikana.
Toivon, että huomenaamulla vaaka näyttää pienempää lukua.
En kestä olla näin iso.

Ahdistaa

Vaikka lupasin itselleni, etten käy vaa'alla, kävin kuitenkin.
Vaikka sanoin, ettei muka isot luvut haittaa, ne haittaavat kuitenkin.

Haluan vain olla pieni ja laiha.

Ruokarytmi

Tällä hetkellä en laihduta syömällä minimimääriä.
En myöskään laske kaloreita.
En tuijota itseäni peilistä tuntikausia.
En odota radikaalia muutosta kropassani.
En käy vaa'alla.
En tiedä edes suunnilleen kuinka paljon painan.

Se ei koskaan toiminut minulla.

Tällä hetkellä laihdutan näin:
Ruokarytmini on aina ollut iltapainotteinen, joten käänsin sen päinvastaiseksi, eli syön
-aamupalan n. 7.30-8.30 (yleensä leipä ja lasi maitoa)
-koululounaan n. 11 (normaali määrä ruokaa ja lasi maitoa)
-päivällisen kotona n. 16-17 (normaali määrä ruokaa ja lasi maitoa)
Kuudesta eteenpäin en syö mitään, juon vain vettä.

Tajusin, että jos en syö aamulla mitään, minulla on illalla niin paha energiavaje, että alan ahmia. Aamuisin tai päivisin minulla ei koskaan ole nälkä, eikä siis vaaraa ahmia. Jos siis syön päivällä tavallisesti, illalla on helpompi pitää itsensä kurissa.
Näin järkeilin ja nyt koitan tätä.

Toivon todella, että tämä toimii.

Täällä taas

Moi.

En tiedä miten aloittaisin.
Olen ollut poissa kauan, liian kauan.
Lähes kahdeksan kuukautta.
Parannuin. Kai.
Lihoin.
Aloin taas laihduttamaan koulun alussa, mutta terveellisesti.
Vaikka en edes tiedä, mitä terveellisesti laihduttaminen on.
Jos on ylipainoinen, laihduttaminen on normaalia, jopa suotavaa.
Jos on normaalipainoinen, laihduttaminen on kaikkien mielestä hirveä ongelma.
Eli en siis tiedä, laihdutanko nyt terveellisesti vai epäterveellisesti vai mitä

Ajattelin, että minulla ei enää ole syömishäiriötä. En ajatellut sitä vielä silloinkaan, kun aloin laihduttamaan. Kunnes aloin taas haluta luista vartaloa. Kuunnes aloin taas jostain syystä katsomaan thinspoa. Ja olen siihen taas ihan koukussa.

En tiedä mihin tämä tällä kertaa johtaa. Mutta se nähdään sitten.
Haluan kuitenkin jatkaa tätä blogia.
Siten voin kertoa tästä edes jollekin, eikä minun tarvitse kantaa tätä kaikkea yksin sisälläni. Kenellekään muulle en voi kertoa.

Siinä se nyt sitten oli. Eli siis täällä taas.